Rammsteinia pommisuojassa

Edellisen päivän treenistä sopivasti kipeät lihakset muistuttivat olemassa olostaan heti aamukahvia keitellessä.

Tänään olisi tarkoitus jatkaa tutkimusmatkaa minulle parhaimman kuntokeskuksen löytämiseen. Liikuntapäivien liikuntaseteleitä oli vielä jäljellä, sillä olin saanut myös kaverin lipukkeet käyttööni.

Testikäynti numero 2: Kotimainen yrittäjävetoinen kolmen kuntosalin ketju

Iltapäivän hämärtyessä talviajalle ominaiseen liian aikaiseen pimeyteen, suuntasin kohti seuraavaa potentiaalista kuntokeskusta.

”Olin jo etukäteen tutustunut keskuksen virtuaalitilaan eli websivustoon. Sivut olivat kömpelösti rakennettu ja vanhanaikaiset, mutta ajoivat asiansa ja ryhmäliikuntakalenteri löytyi melko vaivattomasti muutaman klikkauksen takaa.”

Sopivan ryhmäliikuntatunnin pitää täyttää muutama kriteerit

Ideaali ajankohta heti töistä lähdön jälkeen eli tunnin pitäisi alkaa n. klo 17:00 tietämissä ja lajin pitäisi olla tehokas lihaskuntotreeni, helppo omaksua ja sisältää mahdollisimman vähän koreografioita.

Esimerkiksi (Body)Pump, jonkun sortin kiertoharjottelu, RVP Reisi Vatsa Pakara (mikä hirveä nimi onkaan keksitty jumpalle!) ja joogakin käy sekä Combat-tyyppinen huhkinta tai vaikka Rumbita Fuerte, joka on flamencosta inspiraatiota ammentava tanssillinen (rankka) lihaskuntotunti.

Tämän testisalin listalta löytyi Pump sopivasti kello 17:00

Ensivaikutelma ulkoapäin oli masentava, mutta mikäpä ei olisi marraskuisena iltapäivänä

Opastusta ei ollut tai se oli huonosti näkyvillä eli hyvin piilotettu. En olisi löytänyt koko salia, ellen olisi joskus monta vuotta sitten käynyt tilassa. Toisin sanoen olisin jättänyt menemättä, kun en ollut aivan varma meninkö oikeasta ovesta sisään. Tilaan laskeuduttiin julkisille paikoille ominaisella ”vähän pelottavalla” hissillä vrt. rautatieasemien ulkohissit ja se fiilis kun ei ole ihan varma mihin sitä päätyy painaessaan K-kerroksen nappia…

Hissistä ulos ja siitä vaan pitkää käytävää johonkin suuntaan opasteita tähyillen

Maanalaisessa tilassa näytti olevan erilaisia lasten puuha- ja liikuntapaikkoja. Ensimmäisen vastaanottotiskin näköisen kioskiviritelmän takan myyjähenkilö puhui intensiivisesti puhelimeen, nostamatta edes katsettaan kun seisahduin asiomaan. Tovin seisoimme vastakkain ja odottelin josko puhelu loppuisi. Ei loppunut. Päätin rohkaistua ja lähdin jatkamaan käytävää eteenpäin, jonkin sisäisen ”Eikun se on tuolla perällä” äänen kehoittamana. Sieltä alkoikin löytyä tutun oloisia logoja ja ”Naisten pukuhuone” –kyltti.

Astuin avoimesta ovesta sisään, koska sisällä näkyi olevan kuntosalilaitteita

Vastaanottotiski oli tyhjä.

Seisoskelin aikani tiskin takana. Ensivaikutelma oli, että olen tullut hakemaan autoa määräaikaishuollosta, tila oli sen oloinen. ”Äijämeiniki” ajattelin ja sellaiseksi se oli varmaan tarkoitettukin, jos nyt joku oli ylipäätään oli edes suonut ajatusta vastaanottotilan sisutukselle.

Takatilasta kuului jutustelua ja naurunremakkaa, heillä vaikutti olevan hyvä meininki, keskenään. Katsoin kelloa, on puoli tuntia aikaa ennen kun jumppa alkaa, ei siis kiire, joten en alkanut yskimään tai huhuilemaan vaan odotin. Pian paikalle pelmahtikin nuori mies, esitin asiani ja ojensin liikuntasetelini.

”Liikuntapäivien kuponki näytti olevan hänelle tuttu juttu eli asia oli sillä selvä ja lainalukkokin löytyi pukukaappia varten.”

Naisten pukuhuone oli iso suorakaiteen muotoinen tila, siisti, mutta parhaat päivänsä nähnyt. Todella vahva takauma kouluvuosien jumppatunneilta ja kouluaikojen tyttöjen pukkarista, sillä erotuksella, että vaatteet laitetiin kaappeihin lukkojen taakse, eikä ripustettu seiniä kiertäviin avonaulakoihin.

Tunnin alkua odotellessa poljin cross traineria (en taaskaan osannut käyttää niitä laitteen esiohjelmoituja ohjelmia) ja katselin telkkaria.

”Vastaanottotisikillä oli tarjolla vino pino lehtiä, myös tytöille, ei pelkästään kulmista repaleista Bilteman tuoteluetteloa ja Tekniikka & Talous –lehtä.”

Jumppasalin ovet avattiin ja ihmiset alkoivat valumaan sisälle, osalla oli isot reput ja jumppakassit mukana. Heräsi kysymys miksi? Pitäisikö arvoesineet ottaa varmuuden vuoksi mukaan tunnille eikä jättää lukittuun kaappiin ja tiedustelin asiaa tiskin takana seisovalta tytöltä. ”Ei sieltä ole pitkään aikaan mitään pöllitty” hän vastasi. Siirryin ryhmäliikuntasaliin, päätin ottaa tietoisen riskin….

Sali oli keskikokoinen, ikkunaton luonnollisesti, koska olimme maan alla. Pumpissa tarvittavat välineet eli steplauta, tangot ja levypainot, olivat aivan standardin mukaiset, joten tunti voi alkaa!

Ryhmässä oli sekalainen seurakunta naisia, laaja ikähaarukka ja yksi mies eli normi meininki

Opettaja oli reipas, nuori ja hyväkroppainen. Iloinen yllätys oli musiikki! Te jotka olette käyneet Les Mills formaattitunneille esim. BodyPumpissa tiedätte mitä tarkoitan musiikilla, eli tunnin musiikkina on yleensä kansainvälisiä listahittejä (teknoa?), mitä kuulee paljon esim. raidiossa. Nykyään aina kun kuulen jonkun listahitin radiosta tulee automaattisesti mieleen ”joo tää on se kyykkybiisi”.

Niin, todellakin se musiikki oli erilaista, koska tunti ei ollut Les Mills lisenssillä vedetty!

”Oli ihan eri tehdä ne viisi viimeistä Rammsteinin Du hast:in kuin listahitin innoittamana, voin sanoa että toimii!”

Tunti loppui. Kanssajumppaajien kilistellessä ja kolistellessa rekvisiittaa takaisin telineisiinsä tuli jumppaohjaaja luokseni ja sanoi ”Hyvän treenin vedit, tekniikka oli hyvin hallussa”. Olin äimän käkenä ja tietenkin ilahtunut, että ope oli huomannut uuden keski-ikäisen rouvasjumppaajan takarivissä. ”Kiitos, oli hyvä ohjaus” vastasin ja lähdin taas kerran kokemuksen rikkaampana ja hyvillä mielillä kohti pukuhuonetta.

Iso plussa siis ryhmäliikuntaohjaajalle sekä tunnin ohjauksesta (vaikka ääni kuuluikin vähän huonosti ilman mikrofonia), että huomioinnista. Tuli ihan sellainen fiilisi, että tuolla salilla käyvät ihmiset ovat tuttuja keskenään ja olleet asiakkaana useamman vuoden.

”Aistin voimakkasti ”me-hengen” leijuvan maanalaisen väestönsuojan jumppasalissa.”

Pukkarissa loisteputkien raa’assa valokeilassa oli ihan tavallisen näköisiä, joka kokoisia naisia vääntäytymässä trikoisiin ja niistä ulos. Suihkutila oli pieni, perusvarustelut, suihkut toimivat, pesuaine oli talon puolesta ja saunakin löytyi. Mietin koko ajan, että pitäisi muistaa ostaa ne varvastossut, niin olisi miellyttävämpi tassutella elämää nähneissä suihkutiloissa.

Avainta palauttaessani vastaanoton tyttö katsoi minua hölmistyneenä

Kerroin hänelle, että olin kokeilemassa Pump-tuntia ja aiemmin tässä tiskillä ollut poika antoi minulle avaimen lainaan. ”Aha” sanoi tyttö. Lähdin kotiin.

Omaan makuuni tämä paikka oli aivan liian ”perus”, ei elämystä eikä hitustakaan luksusta. Jotenkin sitä hakee niiltä jumppakerhokäynneiltään työpäivän jälkeen ja joskus viikonloppunakin ripausta sitä ”jotain muuta”. Elämyksellistä kokemusta, pientä hemmottelua rankan treenin jälkeen, vaikka vain pienimuotoista kiireetöntä spa-kokemusta siinä itseänsä vartalo-öljyllä ravitessa.

Sitä kohden siis seuraavaan paikkaan…

Arviointi:

Tilat: 1/5

Vastaanotto/asiakaspalvelu: 1,5/5

Jumppatunti (ohjaus ja ohjaaja): 4/5

Yleisarvosana: 2,5/5

Hinta: €

Menisinkö uudelleen: En

Erikoimaininta: *Pump-tunnin musiikkivalinnat*

Kirjoita vastaus

  • (ei julkaista)

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>