Kirjoittajana: Hannamari, Liikuntapäivät

Joku tai jokin seurasi minua suihkuun…

Sateisena marraskuun iltapäivänä kiiruhdin seuraavaan kohteeseen, aivan Helsingin ytimessä. Tuulta ja sadetta vihmoi, pimeä oli jo laskeutunut ja vastaantulijoilla oli sateenvarjojensa alla synkän mustat päällystakit. Kyseessä ei kuitenkaan ole kummitusjuttu tai Helsinki Noir -trilleri (vaikka otsikko niin vihjaakin) vaan…

Testikäynti numero 3: Suuri kotimainen kuntosaliketju

(Aikaisemmat testikäynnit löytyvät täältä) Astuessani valoisaan ja pirteästi sävytettyyn aulaan oli kontrasti täydellinen! Ennen kuin ehdin saamaan vettä valuvan sateenvarjoni suljettua, niin vastaanottotiskiltä nuori asiakaspalvelija hihkaisi ”Tervetuloa, kuinka voimme auttaa?” .

Alku oli siis lupaava…

Esitettyäni asiani ja aikeeni tulla kokeilemaan ryhmäliikuntapalveluja, kutsuttiin ”asiakashankinnasta vastaava henkilö” paikalle. Ammattimainen ote ilahdutti ja samalla vähän arvelutti, aletaankohan minulle nyt pakkomyydä salijäsenyyttä etelän lomaosakkeiden tapaan.

”Pienenä sivujuonteena mainittakoon, että siinä tiskillä odotellessani aulaan pelmahti kaksi noin 70+ vuotiasta daamia kyselemään, että onkos täällä salilla joku yläikäraja vai saadaanko mekin tulla? Tämähän vain kertoo siitä, että kuntosalilla käyvien ihmisten genre on todellakin muuttumassa ja heterogenisoitumassa, mikä sinällään tietenkin on aivan loistava asia!

Herää kysymys, että osaavatko liikunnan ammattilaiset ottaa meidät kaikki erikoistarpeinemme vastaan? Onko eri koulutustahot tiedostaneet tämän seikan esimerkiksi personal trainerien koulutus-sisältöjä suunnitellessa?”

Asiakasvastaava saapui ja ryhdyimme kartoittamaan kuntokeskustarpeitani. Huomioitakoon tässä, että markkinointi-ihmisenä ilahduin henkilökunnan yhtenäisestä ulkoasusta, kuntosaliketjun raikas brändi seurasi aulasta työasujen kautta aina suihkujen pesuainepulloihin saakka, mutta palataan niihin myöhemmin.

Ryhmäliikuntavalikoima oli hyvä, mutta yllätyksetön

Aikataulullisesti minulle sopivia lajeja oli hyvin  tarjolla. Jäin kuitenkin kaipaamaan ”jotain” yllätyksellisyyttä tai tälle ketjulle omaa erikoisuutta, mitä kannattaisi tulla kokeilemaan juuri tänne. Sitten olikin aika tehdä tutustumiskierros ja vaihtaa treenivaatteet päälle.

Kuntosali laitteineen ja tilat ylipäätään olivat hyvät, puhtaat ja melko avarat. Kellarikerroksen yläreunaa kiersi ikkunat, joten katuvilinääkin pääsi seurailemaan treenatessa ainakin valoisaan aikaan. Ryhmäliikuntasali sen sijaan oli ikkunaton ja tilassa olevat pylväät häiritsivät vähän näkyvyyttä ohjaajaan.

Muutama sana kanssajumppaajista

Siitä huolimatta, että tullessani tiskillä näin nämä tyylikkäät vanhemmat leidit, koostui ryhmä pää-asiassa 30+v hoikista ja hyväkuntoisista nuorista naisista. En antanut sen lannistaa vaan heiluin joukossa mukana. Yllätyksenä oli myös miespuolinen ohjaaja, mikä on todellinen harvinaisuus ainakin niissä paikoissa missä olen aiemmin käynyt. (Hänelläkin oli brändin mukainen asu.) Ohjaus oli selkeää, innostavaa ja asianmukaista, mutta ne tolpat keskellä salia harmitti…

”Takarivin taavina piti kurkistella ja kuikuilla melkein täydessä salissa, että mitenkä se liike nyt oikein tehdäänkään.”

Pukuhuoneet noudattelivat hyvää, peruslinjaa, siisti, mutta ei kovinkaan viihtyisä. Ei vieläkään sitä epätoivoisesti etsimääni spa-tunnelmaa. Tilavahko infrpunasauna löytyi, mutta se ei ole minua varten, peruslöylyjä ei voita mikään! Silloin harvoin kun pääsen saunaan, sen on oltava oikea, perinteinen sauna tai parasta olisi jos löytyy höyrysauna, mutta se on kaiketi liikaa vaadittu…paitsi Mäkelänrinteen uimahallista se kyllä löytyy vink vink!

Niin ja ne suihkusaippuapullot!

Ne olivat tosiaan ketjun omalla logolla varustettuna eli kuntokeskuksen raikas brändi seurasi minua vastaanotto-aulasta, kuntosalin läpi jumppatunnille, ohjaajan paidan kautta aina suihkukoppiin saakka.

Arviointi:

Tilat: 4-/5

Vastaanotto/asiakaspalvelu: 4,5/5

Jumppatunti (ohjaus ja ohjaaja): 3/5

Yleisarvosana: 4/5

Hinta: €€€

Menisinkö uudelleen: Kyllä

Erikoismaininta: *Brändimielikuva oli mietitty ja henkilökunta oli koulutettu ylläpitämään sitä*

Rammsteinia pommisuojassa

Edellisen päivän treenistä sopivasti kipeät lihakset muistuttivat olemassa olostaan heti aamukahvia keitellessä.

Tänään olisi tarkoitus jatkaa tutkimusmatkaa minulle parhaimman kuntokeskuksen löytämiseen. Liikuntapäivien liikuntaseteleitä oli vielä jäljellä, sillä olin saanut myös kaverin lipukkeet käyttööni.

Testikäynti numero 2: Kotimainen yrittäjävetoinen kolmen kuntosalin ketju

Iltapäivän hämärtyessä talviajalle ominaiseen liian aikaiseen pimeyteen, suuntasin kohti seuraavaa potentiaalista kuntokeskusta.

”Olin jo etukäteen tutustunut keskuksen virtuaalitilaan eli websivustoon. Sivut olivat kömpelösti rakennettu ja vanhanaikaiset, mutta ajoivat asiansa ja ryhmäliikuntakalenteri löytyi melko vaivattomasti muutaman klikkauksen takaa.”

Sopivan ryhmäliikuntatunnin pitää täyttää muutama kriteerit

Ideaali ajankohta heti töistä lähdön jälkeen eli tunnin pitäisi alkaa n. klo 17:00 tietämissä ja lajin pitäisi olla tehokas lihaskuntotreeni, helppo omaksua ja sisältää mahdollisimman vähän koreografioita.

Esimerkiksi (Body)Pump, jonkun sortin kiertoharjottelu, RVP Reisi Vatsa Pakara (mikä hirveä nimi onkaan keksitty jumpalle!) ja joogakin käy sekä Combat-tyyppinen huhkinta tai vaikka Rumbita Fuerte, joka on flamencosta inspiraatiota ammentava tanssillinen (rankka) lihaskuntotunti.

Tämän testisalin listalta löytyi Pump sopivasti kello 17:00

Ensivaikutelma ulkoapäin oli masentava, mutta mikäpä ei olisi marraskuisena iltapäivänä

Opastusta ei ollut tai se oli huonosti näkyvillä eli hyvin piilotettu. En olisi löytänyt koko salia, ellen olisi joskus monta vuotta sitten käynyt tilassa. Toisin sanoen olisin jättänyt menemättä, kun en ollut aivan varma meninkö oikeasta ovesta sisään. Tilaan laskeuduttiin julkisille paikoille ominaisella ”vähän pelottavalla” hissillä vrt. rautatieasemien ulkohissit ja se fiilis kun ei ole ihan varma mihin sitä päätyy painaessaan K-kerroksen nappia…

Hissistä ulos ja siitä vaan pitkää käytävää johonkin suuntaan opasteita tähyillen

Maanalaisessa tilassa näytti olevan erilaisia lasten puuha- ja liikuntapaikkoja. Ensimmäisen vastaanottotiskin näköisen kioskiviritelmän takan myyjähenkilö puhui intensiivisesti puhelimeen, nostamatta edes katsettaan kun seisahduin asiomaan. Tovin seisoimme vastakkain ja odottelin josko puhelu loppuisi. Ei loppunut. Päätin rohkaistua ja lähdin jatkamaan käytävää eteenpäin, jonkin sisäisen ”Eikun se on tuolla perällä” äänen kehoittamana. Sieltä alkoikin löytyä tutun oloisia logoja ja ”Naisten pukuhuone” –kyltti.

Astuin avoimesta ovesta sisään, koska sisällä näkyi olevan kuntosalilaitteita

Vastaanottotiski oli tyhjä.

Seisoskelin aikani tiskin takana. Ensivaikutelma oli, että olen tullut hakemaan autoa määräaikaishuollosta, tila oli sen oloinen. ”Äijämeiniki” ajattelin ja sellaiseksi se oli varmaan tarkoitettukin, jos nyt joku oli ylipäätään oli edes suonut ajatusta vastaanottotilan sisutukselle.

Takatilasta kuului jutustelua ja naurunremakkaa, heillä vaikutti olevan hyvä meininki, keskenään. Katsoin kelloa, on puoli tuntia aikaa ennen kun jumppa alkaa, ei siis kiire, joten en alkanut yskimään tai huhuilemaan vaan odotin. Pian paikalle pelmahtikin nuori mies, esitin asiani ja ojensin liikuntasetelini.

”Liikuntapäivien kuponki näytti olevan hänelle tuttu juttu eli asia oli sillä selvä ja lainalukkokin löytyi pukukaappia varten.”

Naisten pukuhuone oli iso suorakaiteen muotoinen tila, siisti, mutta parhaat päivänsä nähnyt. Todella vahva takauma kouluvuosien jumppatunneilta ja kouluaikojen tyttöjen pukkarista, sillä erotuksella, että vaatteet laitetiin kaappeihin lukkojen taakse, eikä ripustettu seiniä kiertäviin avonaulakoihin.

Tunnin alkua odotellessa poljin cross traineria (en taaskaan osannut käyttää niitä laitteen esiohjelmoituja ohjelmia) ja katselin telkkaria.

”Vastaanottotisikillä oli tarjolla vino pino lehtiä, myös tytöille, ei pelkästään kulmista repaleista Bilteman tuoteluetteloa ja Tekniikka & Talous –lehtä.”

Jumppasalin ovet avattiin ja ihmiset alkoivat valumaan sisälle, osalla oli isot reput ja jumppakassit mukana. Heräsi kysymys miksi? Pitäisikö arvoesineet ottaa varmuuden vuoksi mukaan tunnille eikä jättää lukittuun kaappiin ja tiedustelin asiaa tiskin takana seisovalta tytöltä. ”Ei sieltä ole pitkään aikaan mitään pöllitty” hän vastasi. Siirryin ryhmäliikuntasaliin, päätin ottaa tietoisen riskin….

Sali oli keskikokoinen, ikkunaton luonnollisesti, koska olimme maan alla. Pumpissa tarvittavat välineet eli steplauta, tangot ja levypainot, olivat aivan standardin mukaiset, joten tunti voi alkaa!

Ryhmässä oli sekalainen seurakunta naisia, laaja ikähaarukka ja yksi mies eli normi meininki

Opettaja oli reipas, nuori ja hyväkroppainen. Iloinen yllätys oli musiikki! Te jotka olette käyneet Les Mills formaattitunneille esim. BodyPumpissa tiedätte mitä tarkoitan musiikilla, eli tunnin musiikkina on yleensä kansainvälisiä listahittejä (teknoa?), mitä kuulee paljon esim. raidiossa. Nykyään aina kun kuulen jonkun listahitin radiosta tulee automaattisesti mieleen ”joo tää on se kyykkybiisi”.

Niin, todellakin se musiikki oli erilaista, koska tunti ei ollut Les Mills lisenssillä vedetty!

”Oli ihan eri tehdä ne viisi viimeistä Rammsteinin Du hast:in kuin listahitin innoittamana, voin sanoa että toimii!”

Tunti loppui. Kanssajumppaajien kilistellessä ja kolistellessa rekvisiittaa takaisin telineisiinsä tuli jumppaohjaaja luokseni ja sanoi ”Hyvän treenin vedit, tekniikka oli hyvin hallussa”. Olin äimän käkenä ja tietenkin ilahtunut, että ope oli huomannut uuden keski-ikäisen rouvasjumppaajan takarivissä. ”Kiitos, oli hyvä ohjaus” vastasin ja lähdin taas kerran kokemuksen rikkaampana ja hyvillä mielillä kohti pukuhuonetta.

Iso plussa siis ryhmäliikuntaohjaajalle sekä tunnin ohjauksesta (vaikka ääni kuuluikin vähän huonosti ilman mikrofonia), että huomioinnista. Tuli ihan sellainen fiilisi, että tuolla salilla käyvät ihmiset ovat tuttuja keskenään ja olleet asiakkaana useamman vuoden.

”Aistin voimakkasti ”me-hengen” leijuvan maanalaisen väestönsuojan jumppasalissa.”

Pukkarissa loisteputkien raa’assa valokeilassa oli ihan tavallisen näköisiä, joka kokoisia naisia vääntäytymässä trikoisiin ja niistä ulos. Suihkutila oli pieni, perusvarustelut, suihkut toimivat, pesuaine oli talon puolesta ja saunakin löytyi. Mietin koko ajan, että pitäisi muistaa ostaa ne varvastossut, niin olisi miellyttävämpi tassutella elämää nähneissä suihkutiloissa.

Avainta palauttaessani vastaanoton tyttö katsoi minua hölmistyneenä

Kerroin hänelle, että olin kokeilemassa Pump-tuntia ja aiemmin tässä tiskillä ollut poika antoi minulle avaimen lainaan. ”Aha” sanoi tyttö. Lähdin kotiin.

Omaan makuuni tämä paikka oli aivan liian ”perus”, ei elämystä eikä hitustakaan luksusta. Jotenkin sitä hakee niiltä jumppakerhokäynneiltään työpäivän jälkeen ja joskus viikonloppunakin ripausta sitä ”jotain muuta”. Elämyksellistä kokemusta, pientä hemmottelua rankan treenin jälkeen, vaikka vain pienimuotoista kiireetöntä spa-kokemusta siinä itseänsä vartalo-öljyllä ravitessa.

Sitä kohden siis seuraavaan paikkaan…

Arviointi:

Tilat: 1/5

Vastaanotto/asiakaspalvelu: 1,5/5

Jumppatunti (ohjaus ja ohjaaja): 4/5

Yleisarvosana: 2,5/5

Hinta: €

Menisinkö uudelleen: En

Erikoimaininta: *Pump-tunnin musiikkivalinnat*

Rouvajumppaa miellyttävässä ympäristössä

No nyt päästiin liikkeelle, eli vuorossa ensimmäinen testikäynti

Siispä asiaan…

Liikuntapäivien ilmaiset liikuntasetelit mahdollistivat tutkimusmatkani Helsingin keskusta-alueen kuntoilupaikkojen testaamisen ja fiilistelyyn. Yleensä mihin tahansa kuntokeskukseen pääsee tutustumiskäynnille myös pelkästään ilmoittautumalla keskuksen vastaanottoon tai websivujen kautta.

Toivottavasti saat inspiraatiota lähteä liikkeelle tai jatkaa aktiivista elämää kenties vaihteeksi muunlaisessa ympäristössä.

Testikäynti numero 1: Suuri pohjoismainen kuntosaliketju

Kyseistä ketjua kohtaan tuntemani hienoiset ennakkoluulot karisivat heti saavuttuani kuntokeskuksen aulaan. Avara tila oli siisti, ehkä jopa kodikas. Tv oli auki oleskelutilan nurkassa ja siitä saattoi nopeasti katsastaa uutisvirtaa, oleskelunurkassa istuskeli muutama treenaaja selaillen lehtiä ja rupatellen.

”Löytyipä aulasta myös pieni treenivaatemyymälä, siisti sekin.”

Ulko-ovesta tullessa oli helppo hahmottaa vastaanottotiski, se oli iso, sopivasti tyylikäs ja sopi hyvin muuhun sisustukseen ja mikä parasta minut huomioitiin heti. Iloisen oloinen puhelias nuorinainen kysyikin iloisesti ”Kuinka voin auttaa?” Esitin asiani ja tarjosin Liikuntapäivien –liikuntaseteliä ja minua pyydettiin kirjaamaan tietoni tiskillä esillä olleeseen tablettiin.

Sitten lähdettiin esittelykierrokselle ja kengät jätettiin tietenkin eteisen kenkähyllyyn. Puhelias, selkeästi työstään pitävä salityöntekijä esitteli paikkoja ja kyseli samalla mieltymyksiäni, motiivaatiotani liikkua, tavoitteitani ja aikaisempia kokemuksiani. Kerrottuani, että olen ”ryhmäliikuntaihminen joka ei ole koskaan saanut itseään innostumaan kuntosalilaitteilla harjoittelusta”, hän nyökkäsi empaattisesti ja sanoi ”mulla on vähän sama juttu”. Lopuksi katsottiin vielä yhdessä koko viikon ryhmäliikuntatarjonta ja ympyröitiin aikatauluuni ja mieltymyksiini sopivimmat vaihtoehdot.

Sitten vaatteiden vaihto ja jumppasaliin

Sali oli avara, ikkunallinen ja melko täynnä jumppaajia, silti mahduin vierailijana hyvin mukaan. Joudun toisin eturiviin. Perinteisesti ryhmäliikuntatuntien suosituimmat paikat ovat takarivissä tai sivuilla. Mitä ihmettä, ohjaaja oli ihan normaalin näköinen ja kokoinen, oman ikäiseni nainen! Olin jumppavuosienin aikana tottunut olemaan hoikkien, kauniiden, treenattujen ja taipuisien nuorten naisten ohjattavana, tämä ohjaaja oli iloinen yllätys ja vahvisti näkemystäni siitä, että liikunta todellakin kuuluu kaikille ja läpi koko elämän kaaren.

”Tunti oli tehokas, selkeästi ja innostavasti ohjattu ”rouvajumppa”, missä käytettiin tankoa ja irtopainoja välineinä.”

Suihkuun ja pukeutumaan

Pukeutumistilat ja niiden viihtyvyys on ainakin meille naisille tärkeää. Onko tarpeeksi tilaa pukeutua, onko ympäristö siisti ja puhdas. Tilojen tyylikkyys ja kaunis sisustus menee jo luksuksen puolelle, mutta jos niihin seikkoihin on kiinnitetty edes hiukan huomiota sisustusta suunniteltaessa, on kaikki se iso plussa! Pesutiloista puhumattakaan ja tietenkin se sauna, joka meille suomalaisille on niin itsestään selvyys.

”Tietynlainen Spa-henki toisi ylellisen kruunauksen treenisession päälle ja houkuttelisi kenties lisäpalveluiden ja Spa-tuotteiden hankintaan.”

Tällä käynnillä pukeutumistilat saivat merkinnän ”ihan ookoo”, samoin suihkut. Saunakin löytyi, mutta en testannut. Suihkun sensori ei oikein ensimmäisessä suihkussa toiminut, siirryin toiseen ja jopa alkoi vesi ryöppyämään. Tiloista tuli fiilis, että joskus parikymmentä vuotta sitten pukeutumistilat ovat olleet jopa vähän siellä luksuksen puolella.

Vedellessä aulatiloissa kenkiä jalkaani vastaanottotiskin välittömässä läheisyydessä olisin vielä mielelläni antanut palautetta kokeilusta. Kysyttiinkö minulta jotain? Miten meni, oliko hyvä tunti? Tuletko uudelleen? Haluaisitko tutustua meidän treenivaatekaupan tarjontaan? Maistuisiko palautusjuoma, kuppi teetä tai proteiinipatukka? Ei kysytty mitään.

Lähdin silti kotiin lähdin hyvillä mielin (ja useita kymppejä säästäneenä). Olisin silti voinut ehkä sovittaa niitä hyvän näköisiä trikoita…

Arviointi:

Tilat: 4,5/5

Vastaanotto/asiakaspalvelu: 4/5

Jumppatunti (ohjaus ja ohjaaja): 3/5

Yleisarvosana: 4/5

Hinta: €€

Menisinkö uudelleen: Kyllä

Erikoismaininta: *Sujuva palvelukokonaisuus, mikä selkeästi oli organisaatiossa mietitty ja työntekijät sitoutettu*